ALFA JA OMEGA, ALKU JA LOPPU

Minä olen Alfa ja Omega – eli A ja O.

Kuka sanoi nämä sanat?

Sanat ovat Jeesukselta.

 

Jeesus ilmoittaa Johannekselle;

Ilmestyskirja 1:8.

"Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.

 

Johannes sai nähdä jotain sellaista, mikä on meiltä vielä salattu.

Johannes kertoo meille sen tulevan, joka jo odottaa meitä valmiina!

Me elämme ensimmäisessä maassa, joka tulee katoamaan, mutta uusi maa tulee tilalle.

Ilmestyskirja luku 21:1-8.

Uusi taivas ja uusi maa

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."  Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet."  Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema." 

 

Kun tämä meidän nykyinen asuinsijamme valmistettiin, silloin oli kaikki aluksi kuten tulevassa uudessa taivaassakin tulee olemaan.

 

Palataanpa ajassa taaksepäin:

1. Ensimmäinen Mooseksen kirja

LUKU 1 Genesis (jakeet 1-5)

Luominen

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Kuudentena päivänä luotiin ihmissuku, eli mekin saimme jo silloin alkumme esi-isiemme kautta.

Näin meille asia kerrotaan Psalmissa 139: 13-18.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

 

Luomisen jälkeen meille tuli ongelmia, koska ensimmäiset esi-vanhempamme eivät olleet kuuliaisia Luojalleen, vaan kielloista huolimatta uhmasivat Herraa Jumalaa. Jumala ei katsonut vääryyttä sormiensa läpi, vaan sen minkä Hän oli ilmoittanut oli myös tosi.

Syntiä Jumala ei siedä! Synnistä selviää sovittamalla. Jumalalle sovitus on toisenlaista kuin ehkä voimme kuvitella. Kapina Jumalaa vastaan aiheuttaa suuren ongelman. Joudumme sovittamaan kapinamme Jumalan kanssa henkilökohtaisesti.

Israelin kansalle Jumala määräsi tarkat syntien sovituslait, joista ei voinut tinkiä yhtään mihinkään suuntaan. Todellisuudessa yksikään ihminen ei pystynyt sovittamaan alkuperäistä synnintekoa Jumalan kanssa.

Vain Jeesuksen sovitustyön kautta meille avautui mahdollisuus saada syntiemme sovitus.

Jumala sovitti itsensä kanssa meidän syntimme, koska kun kerran olimme langenneet syntiin, meillä on perisynti aina olemassa.

Vain synnitön ihminen saattoi sovittaa syntimme.

Siksi Jumala lähetti oman poikansa syntymään ihmiseksi ja Hänessä Hän sovitti syntimme.

On varmasti ihmeellistä ajatella, että Jeesus, joka on Jumala, alistuu näin alhaiseen tehtävään!

Sijaiskärsijä tulee meidän kaltaiseksi ihmiseksi ja elää keskellämme ja sitten menee vapaaehtoisesti kärsimään sekä tapettavaksi meidän jokaisen ihmisen puolesta!

Jo alusta alkaen syntien sovitus vaati veriuhrin ja niin Jeesuksen kärsimyksissä ja kuolemassa täyttyi koko uhrilaki.

Jeesus täytti myös vapaaehtoiset uhrit ja siksi voimme aina sanoa:

”Jeesus on lain täyttymys kaikilta osin.”

 

Tämä on hämmästyttävää, miksi meidän edestä tehdään niin paljon uhrauksia?

 

Jumala todella rakastaa meitä aivan suunnattomasti.

 

Jumala (Isä, Poika ja Pyhä Henki) loi meidät kaltaisekseen:

1. Moos. 1:26-31.

Jumala sanoi:

"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:

"Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Jumala sanoi vielä:

"Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."

Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

 

Mutta, miten ihminen selviytyi Paratiisissa?

 

Kapina.

Kuinka se kapina pääsi syntymään?

Syntiinlankeemus.

1. Moos. 3:1-3.

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle:

"Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"

Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"

Valhe.

1. Moos. 3:4-5.

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;

vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

 

Tämä oli tietenkin emävalhe, sillä synnin seuraukset alkoivat välittömästi!

1. Moos. 3: 6-7.

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.

Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

 

Synti aiheutti häpeän!

Häpeä oli ja on edelleen meillä perisynnin seurauksena matkassa jokaisessa vääryydessä, jonka teemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan.

 

Vasta tulevassa ajassa pääsemme eroon häpeästä.

Meidän on vain tiedettävä, että kun Jeesus on sovittanut meidän velkamme, eli syntimme, meidän on uskottava Häneen.

Mikäli uskomme Jeesukseen, olemme matkalla ikuiseen elämään Hänen kanssaan, mutta jos emme usko Jeesukseen, meillä ei ole sijaa hänen luonaan eli tällöin olemme valinneet kadotukseen vievän tien.

 

Alla olevassa Ilmestyskirjan luvussa 22 voit tarkistaa oman paikkasi tulevassa ajassa, joka seuraa tätä aikakautta. (jakeet 10-16)

Sitten minulle sanottiin (Johannekselle Patmos-saarella):

"Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä.

"Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.

Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

"Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.  

Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä.

"Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. 

Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti."

 

Jumalan Sana, Raamattu on ihmeellinen kirja!

 

Tässä kirjoituksessani olen käsitellyt lähinnä Raamatun alkua ja loppua, mutta jos katsot Raamatun keskipisteeseen, niin siellä sanotaan:

Psalmi 118:8.

On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun.

 

sivun alkuun

 

Yhteystiedot

ILOSANOMA jarmo@linne.fi